Yksin koneella, pimeää ympärillä, Mew soittelee säveliään, banaanin
maku suussa, väsymys jaloissa. Siinä kuvausta tämänhetkisistä
vallitsevista oloista. Aika väsyttävä ja kummallinen olotila,
nukkuminen vois toisaalta olla hyvä vaihtoehto. Aamukin tulisi
viisaampana nopeammin ja huomenna odotettavissa kaupungilla chillausta
vallan mukavassa seurassa. Mutta ehkä tässä vielä vähän aikaa
kirjoittelen ja ilahdutan (?) mahdollisia lukijoita. Onneksi olkoon
muuten jos silmäsi ovat jo tänne asti päässeet ja pysähtyneet joka
sanan kohdalla ymmärtämään lukemansa. Se on muuten kumma kuinka kovasti
silmät tekevät työtä lukiessa. Juuri silmin havaittavaa edestakaista
liikettä taukoamatta ja vain siksi että näkökapistusten omistaja voisi
oppia jotain. Täytyy kiittää silmiä ja näkökykyä, kun se vielä tallella
on. Kiitos.
Luonnon kauneus on kyllä hienoa katseltavaa. Ympäristöstä saa niin
paljon irti vain katselemalla ja kuuntelemalla. Parasta on
auringonlaskun värjäämä taivas, öiseen aikaan valaistu järven ranta,
vihreät koivukujat, illan viileys ja rauhallisuus, kirpeät pakkasyöt ja
tähtitaivas, lumisade, ukkoskuurot (vaarattomat ja turvallisesta
paikasta katsottuna), tuuliset, kauniit illat ja yöt. Listaa voi vielä
jatkaakin, mutta taidan lopettaa. On ihanaa, että tuollaisia paikkoja
vielä löytyy ja vieläpä peräti lähistöltä. Kiitos tästäkin kuuluu
Yläkerran Isälle, joka on mahdollistanut kaiken kauniin. Nykyään vaan
tuntuu, että maailmasta on tulossa teollisuuden ja teknologian
suosikkipoika ja luonto jää taka-alalle. Onneksi meillä on sentään
EU-direktiivit, jotka pitävät huolta, että liian käyriä kurkkuja ei
laiteta myyntiin.
On muuten melko mukaansatempaava, ettenkö sanoisi peräti sisäänimaiseva kappale Mew:in White Lips Kissed. Hienoa kuunneltavaa.
keskiviikko, 2. elokuu 2006
Kommentit