Yksin koneella, pimeää ympärillä, Mew soittelee säveliään, banaanin maku suussa, väsymys jaloissa. Siinä kuvausta tämänhetkisistä vallitsevista oloista. Aika väsyttävä ja kummallinen olotila, nukkuminen vois toisaalta olla hyvä vaihtoehto. Aamukin tulisi viisaampana nopeammin ja huomenna odotettavissa kaupungilla chillausta vallan mukavassa seurassa. Mutta ehkä tässä vielä vähän aikaa kirjoittelen ja ilahdutan (?) mahdollisia lukijoita. Onneksi olkoon muuten jos silmäsi ovat jo tänne asti päässeet ja pysähtyneet joka sanan kohdalla ymmärtämään lukemansa. Se on muuten kumma kuinka kovasti silmät tekevät työtä lukiessa. Juuri silmin havaittavaa edestakaista liikettä taukoamatta ja vain siksi että näkökapistusten omistaja voisi oppia jotain. Täytyy kiittää silmiä ja näkökykyä, kun se vielä tallella on. Kiitos.

Luonnon kauneus on kyllä hienoa katseltavaa. Ympäristöstä saa niin paljon irti vain katselemalla ja kuuntelemalla. Parasta on auringonlaskun värjäämä taivas, öiseen aikaan valaistu järven ranta, vihreät koivukujat, illan viileys ja rauhallisuus, kirpeät pakkasyöt ja tähtitaivas, lumisade, ukkoskuurot (vaarattomat ja turvallisesta paikasta katsottuna), tuuliset, kauniit illat ja yöt. Listaa voi vielä jatkaakin, mutta taidan lopettaa. On ihanaa, että tuollaisia paikkoja vielä löytyy ja vieläpä peräti lähistöltä. Kiitos tästäkin kuuluu Yläkerran Isälle, joka on mahdollistanut kaiken kauniin. Nykyään vaan tuntuu, että maailmasta on tulossa teollisuuden ja teknologian suosikkipoika ja luonto jää taka-alalle. Onneksi meillä on sentään EU-direktiivit, jotka pitävät huolta, että liian käyriä kurkkuja ei laiteta myyntiin.

On muuten melko mukaansatempaava, ettenkö sanoisi peräti sisäänimaiseva kappale Mew:in White Lips Kissed. Hienoa kuunneltavaa.