maanantai, 31. heinäkuu 2006
Mitäköhän tulisi maailmasta, jos kaikki katsoisivat sitä lapsen silmin
ja ajatuksin? Ilo ainakin olisi herkässä ja viattomuuden osuus olisi
huomattavasti suurempi nykyiseen, aikuisten maailmaan verrattuna.
Silmin nähtävä riemu ja kekseliäisyys olisi jokapäiväistä. Toisaalta,
päivän touhujen aiheuttama väsymys saattaisi painaa silmät umpeen
kesken YK:n turvallisuusneuvoston kokouksen ja kaupungin laidalla
yksinäisyyteen kyllästyvä leikkipuisto voisi alkaa kiinnostaa
suunnattomasti kesken valtiovierailun. Pahimmat sodat käytäisiin
hiekkakakkujen komeudesta tai karkkipussin sisällöstä. Suurin roisto
veisi naapurintytön nuken upouudet kengät ja heittäisi ne ojaan.
Ihmisllä on kuitenkin paha tapa vanhentua ja viekastua ja
edellämainitun kaltainen maailma taitaa olla vain toiveajattelua ja
päiväunia. Vaikka mistä sitä koskaan voi tietää mihin geeniteknologia
meitä vie.
I'm just a dreamer...
Kommentit