Mitäköhän tulisi maailmasta, jos kaikki katsoisivat sitä lapsen silmin ja ajatuksin? Ilo ainakin olisi herkässä ja viattomuuden osuus olisi huomattavasti suurempi nykyiseen, aikuisten maailmaan verrattuna. Silmin nähtävä riemu ja kekseliäisyys olisi jokapäiväistä. Toisaalta, päivän touhujen aiheuttama väsymys saattaisi painaa silmät umpeen kesken YK:n turvallisuusneuvoston kokouksen ja kaupungin laidalla yksinäisyyteen kyllästyvä leikkipuisto voisi alkaa kiinnostaa suunnattomasti kesken valtiovierailun. Pahimmat sodat käytäisiin hiekkakakkujen komeudesta tai karkkipussin sisällöstä. Suurin roisto veisi naapurintytön nuken upouudet kengät ja heittäisi ne ojaan.

Ihmisllä on kuitenkin paha tapa vanhentua ja viekastua ja edellämainitun kaltainen maailma taitaa olla vain toiveajattelua ja päiväunia. Vaikka mistä sitä koskaan voi tietää mihin geeniteknologia meitä vie.

I'm just a dreamer...